Säveltäjänä tulen hyvin toimeen kamarimusiikillisten kokoonpanojen kanssa ja usein tyylini pyrkiikin intiimiin ilmaisuun. Kännykkäformaatti ja monologimuoto tuntuivat hakevan graafista musiikillista tyyliä, jossa ei juurikaan kuulla isoja klusterimaisia sointuja, vaan pikemminkin melodisempaa, homofonista ilmaisua. Tämä kaikki oli tietysti tiedossa jo orkestraatiota valitessa. Mezzosopraano, klarinetti ja sähkökantele eivät ehkä ole ensimmäinen kokoonpano, jonka valitsisin jos haluaisin paksuja sointuja tai tiiviisti kihiseviä sävelmattoja.
As a composer, I like chamber music and I often seek intimate styles of expression. The mobile format and the monologue form seemed to suggest a graphic musical style, with no big cluster chords, but rather with more melodic, homophonic lines. This was of course already known when I made choices for orchestration. Mezzo-soprano, clarinet and electric kantele might not be the first assembly to pick if I was to compose thick chords or sizzling textures.
Olin lähtökohtaisesti jo tietoinen siitä että säveltämääni musiikkia tultaisiin kuuntelemaan hyvin erilaisissa tilanteissa. Teokseen tuli rakennesuunnitelmamme pohjalta seitsemän erillistä osaa, joita päätimme kutsua taitteiksi. Kullakin niistä on oma vahva luonteensa. Eri taitteiden kuulemisen välissä voi kulua paljon aikaa, ja kuulijan tunnetila saattaisi olla aivan erilainen. Musiikin pitäminen yhtenäisenä olisi siis tehtävän kannalta olennaista. Olen aiemmissakin sävellyksissäni luonut yhtenäisyyttä käyttämällä sävelmateriaalia, joka taipuu moneksi, mutta samalla sisältää tiettyjä helposti tunnistettavia eleitä. Niin tein myös Omnivoren kanssa.
From the beginning I was aware that this music would be listened in various different situations. According to our structural plan, the piece would have seven parts. Each of them comes with their own strong character. There might be long gaps between listening to any two individual parts, and the listener’s emotional state might change in between. Keeping the music coherent was therefore essential in my task. In my previous compositions I have created unity by using elastic musical materials with certain easily recognizable gestures. This is what I did with Omnivore as well.
Sävellystyön alkaessa olimme päättäneet tehdä toisen, pidemmälle viedyn demon (Jaakko palaa demon toteutuksen vaiheisiin myöhemmin). Sävelsin demoa varten musiikin, joka pysyi melkein samanlaisena lopullisen teoksen kolmannessa osassa. Käytin pohjana kahta seitsemänsävelistä asteikkoa, jotka molemmat sisälsivät viisi säveltä kokosävelasteikosta. Kun myöhemmin lähdin rakentamaan asteikkoja muille taitteille käytin jokaisessa pohjalla tätä viiden sävelen asteikkoa.
When the composing work began, we had decided to make a second, more detailed demo (Jaakko will come back to this in a later post). For the demo I composed music that remained almost unchanged in the third part of the final work. I used two scales with seven tones each, five of those from the whole tone scale. When I later started building scales for other parts, I used this five-tone scale as their basis.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan asteikkoon voi tutustua esimerkiksi pianon avulla soittamalla mistä hyvänsä koskettimesta ylös- tai alaspäin soittaen vain joka toista kosketinta (huomioiden siis sekä mustat että valkoiset koskettimet). Tämä asteikko sinällään on melko käytetty musiikissa, ja kun lisäsin siihen vielä kaksi kussakin asteikossa tyypillistä säveltä, pystyin tuottamaan erilaisia yhdistelmiä. Erityisesti kiinnitin huomiota puhtaisiin kvartteihin ja kvintteihin. Tämän tyyppisessä pelkistetyssä tekstuurissa ne saavat helposti liikaa huomiota. Kokosävelasteikko ei itsessään sisällä niitä, mutta kulloinkin lisäämäni kaksi säveltä toivat niitä usein. Halusin puhtaita kvartteja ja kvinttejä vain tarkasti valittuihin tilanteisiin.
The easiest way to get to know this scale is to pick a key from the piano. Start playing upwards or downwards but only play every other key (all black and white keys included). This scale itself is rather popular in music and I added two extra notes to create different combinations. I especially paid notice to perfect fourths and fifths. They kind of strike the ear in this kind of simplified texture. The whole tone scale does not include any of them, but adding those two tones might sneak them in. I decided to have perfect fifhs and fourths only sparsely in the most important places.
Ennen säveltämisen aloittamista valikoitsin asteikot, joilla mielestäni pystyin parhaiten kuvaamaan kutakin taitetta. Yhdelle taitteelle saattoi tulla yhdestä kolmeen eri asteikkoa. Lisäksi eri asteikkoja on transponoitu siten, että esimerkiksi peräkkäisissä taitteissa on sopivasti yhteisiä säveliä, ei liian paljon eikä liian vähän. Tässä vaiheessa minulla oli jo melko selvät ajatukset siitä, minkä tyyppistä materiaalia kullakin asteikolla piti pystyä tuottamaan. Luonnollisesti asteikot olivat vain apuväline, jonka tarkoituksena oli musiikillisdramaattisen kokonaisuuden luominen, joka olisi edelleen luontevaa myös muusikoille. Esimerkiksi kotolle tyypillinen Hira Joshi -viritys päätyi hieman mukailtuna kolmanteen taitteeseen:
Before starting the actual composition I chose the scales that would best describe the character of the part in question. Each part had from one to three different scales. I also transposed the scales so, that the parts following each other would have a suitable degree of shared tones, not too much nor too little. At this stage it was already clear to me what kind of musical material I would need to create with each scale. The scales are only a tool for creating a music dramatic entity that would still be natural for the musicians. For example the Hira Joshi tuning that is typical for the koto can be heard slightly modified in the third part:
Säveltäessäni yksittäisiä taitteita valitsemillani asteikoilla ajattelin usein niitä koton tai kanteleen näkökulmasta. Koton kielet viritettiin siten, että kyseisten sävelten tuottaminen oli mahdollisimman luontevaa. Yleensä koton 13 kieltä viritetään siten, että kielet nousevat valitun asteikon mukaisesti, paitsi jos joitakin säveliä halutaan tuplata. Esimerkiksi ensimmäisessä taitteessa kanteleensoittaja Eva Alkula oli yllättynyt tavasta, jolla koton kielet oli viritetty kahdeksi peräkkäiseksi nousevaksi asteikoksi. Valitsemani virityksen avulla voidaan soittaa peräkkäin materiaalia kahdesta eri asteikosta, kun tarvittavat kielet ovat aina vierekkäin. Eva ei ollut kuullutkaan tällaisesta ajatuksesta aiemmin ja siitä on kuulemma keskusteltu sittemmin Japanissa asti. En minä ollut edes ajatellut keksineeni jotakin uutta!
When composing each part of the piece with the scales I had chosen, I often considered them from the point of view of the koto or the kantele. The strings of the koto where tuned so that playing the music was as natural as possible. Usually the 13 strings of the koto are tuned upwards using a chosen scale; In addition some of the tones may be duplicated. Koto and kantele player Eva Alkula was rather surprised while playing the first part, because the koto is tuned in two different scales, like the koto was actually two different instruments build into one. With this tuning it was really easy to chance from one scale to another, because the strings were always next to each other. Eva hadn’t heard of this kind of idea before and later even players in Japan have been talking about it. It didn’t occur to me I had come up with something new!
Periaatteessa käyttämääni sävellystekniikkaa voitaisiin kutsua modaaliseksi: tietty asteikko hallitsee melodiaa. Käytännössä kuitenkin asteikot saattavat vaihtua vähitellen tai saatoin käyttää asteikkoja pikemminkin sointumaisesti kuin melodisesti. Voisin siis sanoa, että lopputulos kuulostaa vain tietyissä paikoissa korostetun modaaliselta, ja silloin siihen on erityisesti pyritty.
In theory you could call the technique I used modal: A certain scale is very dominant in the melody. In practice a scale can chance gradually to another, and I often used the scales in a more chord-like way, not in a melodic way. In the end I would say that the piece as a whole sounds typically modal only in certain places, and in those places I specifically wanted that.
Jaakko Nousiainen
Omnivore
Miika Hyytiäinen
